Petri ”Pete” Elovaara urheili aktiivisesti parikymppistensä kynnykselle asti, mutta tipahti vaivihkaa urheilijanuorukaisesta sen tyypin muottiin, jonka elämään ”kuului urheilu”. Todellisuudessa se oikea treenaaminen toteutui ehkä muutamana viikkona vuodessa hästägeillä #Kesäkuntoon ja #Uusivuosi. Kuulostaako tutulta?

 

Toki pitkän linjan yrittäjältä ei urheilullisia lajeja elämästään uupunut. Lenkkeilyä, koiran kanssa touhuilua, laskuvarjohyppelyä, sukeltamista, snoukkaamista, sulkapalloa ja milloin mitäkin, mutta jos mielikuva itsestä on aktiiviliikkuja ei kerta viikossa parissa (tai kolmessa) kanna pitkälle. Ihminen on taitava huijaamaan itseään ja näin teki Petekin monta vuotta. Mielikuva itsestä jätti todellisuuden minän osittain varjoonsa ja lopulta fyysisen kunnon lasku ja uuvuttavat elämäntavat alkoivat syödä miestä.

Yrittäjän elämässä 250 tuntia töitä joka kuukausi ei Peten sanoin ole muuta kuin normaalia. Päivät eivät juuri eroa tosistaan ja raamit rakentuvat kutakuinkin näin: ”Aamut alkaa aikaisin ja illalla kymmeneltä tyhjennetään vielä sähköpostia sängyssä. Jossain välissä yritetään syödä jotain – yleensä jotain paskaa.”

Kesäloman jälkeen käytiin Peten kanssa kokeilemassa Kuuvuoren portaita. Olo oli kuulemma sen mukainen!

Kun arki on saatu sitten kahlattua läpi seuraa viikonlopun velvollisuudet.

”Yrittäjyyteen kuuluu myös vahvasti verkostoituminen, joka on jostain syystä aikamoista ryyppäämistä -monta kertaa viikossa. Ihan sairasta. 2015 keväällä heräsin olohuoneeni lattialta, hikilammikosta alasti, keskellä yötä. Päätin, että nyt loppuu tämä ja alkaa terveellinen elämä. Vähennän työtä, lisään liikuntaa. Myytiin firma pois siitä puolen vuoden päästä. Huilasin 6kk ja taas mentiin. Alkoi uudet yritykset. Mikään ei ollut oikeasti muuttunut. Oli yksi firma vähemmän, mut meno oli ihan samaa ku ennenki.”

Vuonna 2018 oli taas aika muuttaa kuvioita niin, että hyvinvoinnillakin olisi tilaa Peten elämässä. Mikko Lehtisen kanssa perustettu Tagomo oli uusi yritys tehdä maltillisemmin työtä ja urheilla säännöllisesti. ”Meni viikko ja töitä painettiin taas 250h/kk tahtia”.

Tilanne oli olevinaan vähän koominenkin, mutta huoli tulevaisuudesta oli todellinen. Etenkin keväästä 2018 eteenpäin. Ilouutinen isyydestä nimittäin havahdutti viimeistään todellisuuteen. Oma hyvinvointi voi toteutua vasta, kun sen itse arvottaa tarpeeksi korkealle elämässään.

”Silloin heräsin ja siksi olen nyt Venlan kanssa treenaamassa. Päätin jo silloin, että kesä vielä nautitaan. Menihän sitä kaljaa aika paljon. Paino nousi 92 kiloon ja näytin pahalta. Mutta olin päättänyt jotain ja nyt tää päätös pitää. Syy on paras mahdollinen – lapsi. Elokuun 4. laitoin korkin kiinni ja se pysyy kiinni vähintään vuoden. Tein Venlan kanssa 100 treenin sopimuksen, aloin katsoa mitä syön ja miten nukun ja lepään.”

Peten kanssa oltiin treenattu jo puolisen vuotta ennen uutta sadan tapaamisen sopimusta, mutta suurin tavoite on edelleen hyvinvointi. Kesäkuntoon voi päästä nopeastikin, kun tarpeeksi tiukoille itsensä vetää, mutta miksi? Miksi piiskata itseään muutaman viikon pätkän ja havitella tuloksia, joiden arvo ei sittenkään ole tarpeeksi korkealla, jotta se pyykkilauta pysyisi pidempäänkin yllä?

Pahoinvointi kehittyy ajan kanssa ja tottumukset sekä rutiinit vaativat paljon toistoja jäädäkseen -niin hyvät kuin huonotkin. Siksi kaikki se missä keskitytään nopeisiin tuloksiin tai ensisijainen motivaation lähde on ainoastaan niiden kilogrammojen karistaminen (eikä esimerkiksi sairauksien ehkäisy, hyvinvointi, jaksaminen, toimintakyvyn ylläpitäminen, työtehokkuus, parempi ajanhallinta, tunnesyömisen rajoittaminen…) päätyy helposti lopulta vain aikaisempaakin pahempaan tilanteeseen. Tämän myötä itsetunto laskee, kuin lehmän häntä ja epäonnistuminen saa luovuttamaan.

”Oon aina uskonut, että hyvä fyysinen kunto luo pohjan kaikkeen. Mut en oo koskaan oikeesti ollut hyvässä kunnossa – oon ollut välillä ehkä ok kunnossa.”

”Kun näen saunassa 50 vuotiaan ihmisen, joka on niin sanotusti tikissä, niin se herättää kunnioitusta. Kaikki ajattelee niin. Kaikki haluaa olla sitä. Sen saavuttaminen on kuitenkin aloitettava nyt. Nyt, vaikka mittariin tulee ”vasta” 35 vuotta.”

Ruuhkavuodet tunnetusti vaativat meiltä entistäkin enemmän suunnittelua, säätämistä, vaihtelevia rytmejä, univelkaa ja resursseja. Samalla me kuitenkin toimimme elävinä esimerkkeinä lapsillemme. ”älä tee niin ku mä teen, tee niin ku mä sanon” on yksiä huonoimpia ja silti ehkä kulutetuimpia tekosyitä huulillamme. Liikkumattomuus, tupakointi, alkoholin käyttö, kiroilu, pikaruoka ja huono elämänasenne ovat väistämättä periytyviä tapoja, vaikka ne eivät geenien mukana meihin ohjelmoidukaan.

”Mun motivaatio on mun lapsi. Haluan, että mun tyttö katsoo mua 15 vuoden päästä kun olen 50-vuotias ja sanoo ”mun faija on supermies”. Haluan pystyä sinä vuonna juoksemaan mun tytön kanssa maratonin vierekkäin jos hän sitä harrastaa tai pelata 90 minuutin fudismatsin, jos  hän niin haluaa. Haluan hypätä kalliolta viiskymppisenä pääedellä mereen, tehdä takaperin voltin edelleen veneen keulasta, hypätä lentokoneesta, snoukata ja sukeltaa. Muutos on tehtävä nyt. Haluan olla supermies. Itselleni ja mun lapsille.”

Maratonit ja snoukkailut eivät toki ole meitä kaikkia varten, mutta omien juttujen ja yhteisten terveellisempien rutiinien löytäminen kuuluu meille kaikille. Se ei ole vain velvollisuus, mutta ennen kaikkea meidän etuoikeutemme. Hyödynnetään siis vapaan maailman etuja oikein, ja jos aloittaminen tuntuu haastavalta, pyydä rohkeasti apua – sitä kyllä löytyy!

Venla